On tullut jouluviikon aika. Kiirettä ja tohinaa riittää täällä valkoisessa pikku talossamme. Olisi tunnelmallista, jos talon seinien lisäksi valkoista löytyisi myös maasta. Vaan kukapa meistä ilmat ja säät säätää? Ei kukaan. Sen tekee joku meitä niin äärettömän paljon suurempi. Onneksi tänään lämpömittari näyttää kuitenkin selkeästi pakkasta! Nenä alkaa punoittaa ja poskia nipistelee kun käy ulkoilemassa. Tuulikin ujeltaa kovasti jouluista sävelmäänsä.
Lasten mieliä jännittää: tuleekohan tänä vuonna yhtään pakettia. Ennen aattoa paketin saa avata Mopomies, joka täyttää 23.päivä 14 vuotta. Hän putkahti tähän maailmaan juuri ennen jouluaattoa. Syntymälahjaksi hän sai kovin touhukkaan ja lämpöisen luonteensa lisäksi myös sairaalan lahjoittaman tonttulakin ja punaiset villasukat. Mopomies on kujeillaan saanut meidän näkemään niin paljon rikkautta ja rakkautta ympärillämme. Olemme ihmetelleet yhdessä erilaisia tilanteita, kokeneet laidasta laitaan erilaisia tunteita ja opetelleet taitoa nimeltä eläminen. Mopomiehen kohdalla olen toisinaan miettinyt miten äärettömän lämmin ja palava sydän voikaan olla. ❤️
Joulu on tänä vuonna kuitenkin erilainen kuin aiemmin. Rakas ystävämme nukkui yllättäen pois ensilumien aikaan. Se on saanut mielet hiljaisiksi. On täytynyt vain ja ainoastaan ihmetellä elämän haurautta ja katoavaisuutta. Maalliset kiireet ovat tuntuneet turhilta.
Olkoon jouluviikkosi rauhallinen! Seuratkaamme mielissämme sitä kirkkaana loistavaa tähteä, joka johdattaa meidät Seimen lapsen äärelle. Kuunelkaamme, kun enkeli ilmoittaa ilosanomaa: "Älkää pelätkö...!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti