Tänään kahvihetkelläni oli jotenkin mietteliäs tunnelma. Erään ajanjakson loppu ja toisen alku. Mopomiehen kerhoaika loppui tänään. Eskariaika alkaa elokuussa, jolloin myös Tutkijapoika aloittaa uuden elämänvaiheen, kouluajan. On toisaalta ihanaa, miten ajat vaihtuvat. Huomaa kasvun, huomaa kehityksen. Samalla tulee haikea mieli: aika menee aivan liian nopeasti!
Edessä on onneksi se paras aika vuodesta. Kesä! Muistatteko, kuinka lapsuuden kesät tuntuivat aina piiiitkiltä ja lämpimiltä? Samaa tunnetta toivon kovasti omien lapsieni muistojen kulta-arkkuun...
Ihana kesä! Lepohetki lapsillakin.
VastaaPoistaKyllä, muistan kuinka kesä lapsena kesti toooosi
pitkään. Pidempään kuin nyt!
Eikös vain? :)
PoistaIhanan pitkiä ja huolettomia oli lapsuuden kesät. Ja ilmatkin suosi. Sellainen toiveissa täälläkin! Uusi arki koittaa sitten elokuun puolessa välissä. Meilläkin vanhin aloittaa koulun ja keskimmäinen eskarin. Aurinkoisen onnellista kesää teille! Kun aamua piristi blogisi värikkäät kuvat!
VastaaPoistaTervetuloa lukemaan Rouva Kiljunen :). Luulen, että lapsuuden kesinä oli myös niitä ankeita, harmaita ja sateisia päiviä, mutta onneksi lapsen mieli pyrkii tallentamaan muistoihin vain ne ihanat, lämpöiset hetket.. :)
Poista