Hiljainen viikko. Hiljaista on ollutkin viime aikoina, ainakin täällä blogin puolella. Palmusunnuntaina pojat halusivat lähteä virpomaan. Näyttivät niin suloisilta. Kuin kaksi pientä mummoa, huivit päässä ja mekot yllä :). Tutkijapoika harmitteli, kun ei ihan muistanut sitä "länsisuomalaista virpomissanontaa, jossa sanotaan että Jeesus ratsastaa aasilla ja ja, ja sitten siinä oli oksat ja...". Oli oppinut ihanalta eskariopeltaan kyseisen virpomalorun. Itselleni se oli täysin vieras. Oletko sinä kuullut sellaista?
Mopomies toi kerhosta alimman kuvan ohraistutuksen. "Äiti, muista sit et tää rikkaruoho pitää kastella vasta huomenna seuraavan kerran!" "Äiti, joko sä kastelit sen rikkaruohon?" Voi miten suloinen tuo meidän kerholainen!
Vauva pysyy nykyään liikkeessä koko ajan. Noin kuukauden verran hän on jo tepsutellut hyvää vauhtia kahdella tassullaan. Hän selvästi nauttii "hurjista" tilanteista ja tempuista. Kerran hän työnsi tuolin sohvan eteen, kiipesi sitten tuolin kautta sohvalle ja heilutteli itseään uhkaavasti sohvalla seisten. Mopomies huomasi tempun ja huusi: "Hei kattokaa mitä Vauva-Duudsoni tekee!" Siitä lähtien pojat ovat kutsuneet pikkuveljeään arvonimellä Vauva-Duudsoni.
Tuollaista virpomislorua en ole koskaan kuullutkaan. Siinä olisi jopa ihan asian toivottamista.
VastaaPoistaHauska tuo veljen antama kutsumanimi. Ne on ihania muistoja jotka säilyy...
Sama täällä, loru oli ihan uusi tuttavuus. Täytyy selvittää eskariopelta lorun loppuosakin :)
Poistateijän poikien jutut saa kyllä aina hymyn huulille:) t. L
VastaaPoistaEiks je? ;-)
PoistaIhanat pojat ja vauva-Duudsoni :)
VastaaPoistaNiinpä. Kyllä lasten suista tulee usein niin nauruhermoja kutkuttavia juttuja :)
PoistaTeillä on niin kivan värikästä:).
VastaaPoistaVärit tuo voimaa :-)
Poista