Väripisara

Nyt iski pieni paniikki. Ilmoitin, että voin tulla miehen isäkuukauden ajaksi töihin. Uups. Yli 14 kuukauden "lomailun" jälkeen töihinpaluu hiukan värisyttää. Ei työn takia. Ei työpaikan eikä työkavereiden takia. Ihan vain kotijoukkojen takia. Miten paletti pysyy koossa miehen hypätessä hetkeksi kotiäidiksi? Esimerkkipäiväni keskiviikko on nähkääs ollut normaalisti tällainen:

 

 

 -klo 05.45 Vauva pirisee: maitoa mulle ja sen jälkeen leikkimään!

-07.00 herätyskello pirisee

-07.30 poikien herätys

-08.00 aamupala

-08.30 ulkovaatteet päälle ja menoksi

-09.00 Tutkijapojan eskari alkaa

-09.30 ruokakauppaan Mopomiehen ja Vauvan kanssa

-10.30 kotiin ja Vauva aamu-unille

-11.00 lounaan valmistus ja syönti

-11.30 Vauvalle lounas, Mopomiehen kerhokamat valmiiksi

-11.45 ulkovaatteet niskaan, kerhoreppu selkään, Vauva vaunuihin ja kerholle!

-12.00 Mopomiehen kerho alkaa

-12.15 takaisin kotiin, Vauvan ulkohaalari pois ja kohta taas päälle

-12.45 taas kamppeet niskaan ja menoksi, sillä eskari loppuu klo 13

-13.30 kotona jälleen, ulkoilua Tutkijapojan kanssa

-Vauva unilla noin 13.30-15.30

-14.30 välipala ja äidin lähes pakollinen kahvitauko

-14.45 ja eiku takit niskaan ja kerholle hakemaan Mopomiestä, sillä kerho loppuu klo 15

-15.30 kotona jälleen, pojat leikkivät, rakentelevat legoilla, pelaavat (ja riitelevät)

-16.00 päivällisen valmistamista, siivoilemista

-17.00 odotellaan isiä töistä kotiin

-illemmalla pestään pyykkiä ym. ja ollaan aika kuitteja :) 

Mutta kaikessa karuudessaan arki on ihanaa! Ja lapset vain hetken pieniä. <3 

Rauhaisaa viikonloppua sinulle!