Väripisara

On joulukuun viides. 

Paketoimme tänään poikien kanssa kolme lahjaa Joulupuu -keräykseen ja veimme ne Selloon. Lahjoja paketoidessa äidin aatokset riensivät vähempiosaisten lasten luokse. Tippakin taisi tulla linssiin muutaman kerran kun ajattelin miten erilaisissa olosuhteissa lapset elävät. Toisilla on yltäkylläisyyttä, toisilla ei mitään...

 Kesken paketoinnin Mopomies kysyi kirkkaalla äänellään: "Äiti miks sä itket? Täähän on iloinen asia!" ILOINEN, niinpä, sitä se todella on! On iloista auttaa sitä, joka tarvitsee apua. Eihän sitä tarvitse nyyhkyttää. Äiti taitaa vain olla hiukan herkkä..

Huomenna on joulukuun kuudes. Itsenäisyyspäivä. Arvokas, juhlallinen ja herkkä päivä sekin. Olen kiitollinen menneille sukupolville siitä, että saamme elää vapaassa kotimaassa siniristilipun liehuessa salossa. He tekivät puolestamme paljon. He raatoivat, uhrautuivat, jälleenrakensivat. He tekivät työtä uskossa ja toivossa, ajatellen myös meitä: tulevia sukupolvia. 

Eilen illalla ennen kuin Tutkijapoika kävi nukkumaan, hän halusi jutella itsenäisyydestämme. Keskustelun lopuksi hän totesi hiljaa: "Ajattele äiti niitä, joiden koti jäi Karjalaan..."


Hyvää itsenäisyyspäivää  sinulle!