Vasta nyt myönnän, että syksy on todella tullut. Sen huomaa siitä, että villasukkakori täytyy kaivaa kaapista esiin. Toisinaan myös nenäliinapaketti, koska ei ole tarpeeksi ajoissa älynnyt pukeutua lämpimämmin.
Olen hiukan hidas huomaamaan vuodenaikojen vaihtumista. Tai kenties se johtuu siitä, etten halua myöntää niin tapahtuvan. Olen kevään lapsi. Rakastan keltaisia, lämpimiä auringonsäteitä, jotka pitkän talven jälkeen saavat kaiken kylmän riemuitsemaan.
Siksi syksyn tuleminen saa mielen kaihoisaksi. Syksyllä luonnon kauneus katoaa. Kylmyys ja pimeys peittävät kaiken alleen. Toisaalta, vuosien varrella olen oppinut ajattelemaan niin, että syksyn pimeydellä on iso ja lämmin syli, jossa luonnon valo ja värit saavat hetken aikaa levätä. Siihen asti kunnes taas kevät tempaisee ne mukaan iloiseen tanssiin :)
Syksyllä on mukavaa laittaa lämpimät koltut ylle ja kirmailla lasten kanssa puista tippuvien lehtien alla. Lätäköissä hyppiminen ja lehtikasoissa pomppiminen ei sekään ole hullumpaa. Ainakin lapset nauttivat. Ja mikäs sen kauniimpaa kuin puna-kultaiset vaahteranlehdet?
(P.s. Mitkään noista kuvien villasukista eivät ole omatekemiäni. Olen kyllä monta kertaa yrittänyt, mutta kun aina niistä tulee pelkkiä putkia ;). Kenties vielä joskus onnistun? Ylimmät sukat olen saanut mieheni siskolta. Kokopunaiset ovat Vauvan kummitädin tekemät. Kolmannen kuvan sukat ovat ihanan edesmenneen mummini käsialaa. Viimeisen kuvan sukat on tehnyt äitini.)
Kurkatkaapa muuten tämä ihana jalkojalämmittävä arvonta Liinun blogissa: http://modernimummola.blogspot.fi/2012/10/arvonta-collegien.html?showComment=1350554681577#c89742340292808975
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti