 |
Tässä lempituolini
makuuhuoneessamme. Kuuskytlukua, uskoisin. Piristyy ja päivittyy
toisinaan erivärisillä tyynyillä. Tällä kertaa istuja on Marimekon
Pirput Parput -tyyny. Hyvin usein toivoisin, että olisi enemmän aikaa
vain istua ja ajatella asioita. Ympärillämme on liikaa hektisyyttä,
säntäilyä, turhaakin tavoitteellisuutta. Rauhallisen olemisen taito
häipyy usein jonnekin. Ainakin siinä vaiheessa, kun juon kahvini pöydän
ääressä seisten, koska kuitenkin tarvitsisi hetken päästä taas rientää jonnekin. Selvittelemään poikien välejä jos ei muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti