Väripisara

Kuulin kaveriltani, kuinka hän oli spraymaalannut onnistuneesti jotakin, ja innostuin siitä heti. Niimpä kävin oitis mustan spraypullon kanssa Vauvan vaatelaatikon kimppuun. Laatikosto oli aiemmin (ei-niin-kiva) männyn värinen. 

Ajattelin aluksi vaihtaa myös vetimet laatikoihin. Suunnittelin sellaisia erivärisiä posliinisia pallonuppeja. Niistä olis tullu kivaa kontrastia kiiltävän mustalle maalipinalle. Mutta homma olis vaatinu enemmän aikaa kun mulla oli käytössä, joten tyydyin vanhoihin. Merkkasin pienillä valkoisilla korteilla laatikoiden sisällön. (Tosin nyt kun Vauva osaa kontata, hän pääsee itse laatikolle herkuttelemaan irtilähtevillä korteilla :). Yksi niistä on siis jo löydetty muussaantuneena Vauvan suusta. Ehkä pitää ottaa muutkin pois, ihan vaan Vauvan vatsaystävällisistä syistä..) 


Vauvasta puheenollen, hän on erittäin mainiossa iässä. 8 kuukautta. Maailma on avautunut hänelle aivan uudella tavalla konttaamaan oppimisen myötä. Itseasiassa hän ei oppinut ollenkaan ryömimään, vaan konttausvaihde lähti ekana päälle. Silloin kun masu on täynnä ja on nukuttu tarpeeksi, Vauva on vain sulaa hymyä. Supertyytyväinen, superihana! Mutta toki kurjiakin hetkiä on, erityisesti öisin. Milloin ei korvat ole kipeinä, silloin refluksitauti ja jatkuva pulauttelu antaa aiheen itkuihin. Luulisi, että 8 kuukauden yövalvomisten jälkeen olisi jo aika zombi. Mutta ei! Päiväsaikaan saadut mahtavat nauruhetket Vauvan kanssa antavat voimaa. Ja mikä maailmassa olisi ihanampaa kuin pieni hento käsi omassa kädessä, pieni poski isompaa vasten, ja tutin alta kuuluva tyytyväinen mumina "mum mum mum mum mmm mm"?